Oululainen Keijo Minerva on elävä esimerkki kylähulluuden ilmentymästä. Mies joka ei osaa laulaa yhtään sen paremmin kuin koululainen lähiökuppilan karaoken illassa on ehtinyt kuitenkin rahastaa ja päteä iskelmälaulajana ahkerammin kuin tämän päivän Johanna Tukiainen laulutaidoillaan.
Kusi nousi Minervalle päähän jo varsin aikaisessa vaiheessa. 1967 hän osallistui nuorten iskelmäkilpailuihin ja mielti sen jälkeen itsensä jopa Frank Sinatraksi. Onneksi se ikäluokka joka kuuli ja näki rasvaisen nuljaskan limaisia esiintymisiä on jo poistunut ruokakunnasta.
Helsinki oli kapakoitten poskisolistille liian kova paikka. Minervan vaatimattoman huonot laulut kuultiin nähtiin ja naurettiin, hänet ohjattiin koulunpenkille mutta opiskelu ei junttia kiinnostanut. Teatterin ala oli nimittäin lähimpänänä missä tämä mies olisi saattanut menestyä, mutta kun pelle ilman ammattikoulutusta on aina epäuskottava koomikko eikä sellainen henkilö nouse parrasvaloihin saati saa yleisöä syttymään muualla tai muuten kuin itselleen ja kotinsa olohuoneessa.
Keijo Minervan uraa sävytti keskinkertaisuus. Ura iskelmälaulajana jäi torsoksi ja suuret puheet sekä luulot itsestään taitaakin olla helppo Heikkinä itsensä elättäneen Minervan tämänkin päivän käyttövoima.
Entä tänään? syövän kuivuttama herra itsekeskeisyys yrittää taas mesota. Hän on löytänyt hengenheimolaisia muistakin kusettajista sillä hän mainosti hiljan itseään muun muassa talousrikoskeskittymän roskalehdessä nimeltä Apu.
"Artikkeliksi" naamioitu nollatoleranssin Minervan mainos herätti ainoastaan hilpeyden.
Katso tästä klikkaamalla minkälaisessa julkaisussa Minerva alentui mainostamaan itseään.
